Mitä se on? Urban exploration eli ”urbaani löytöretkeily” on hylättyjen paikkojen tutkimista ja useimmiten siihen liittyy myös näiden paikkojen valokuvaus. Yleisimpiä urban exploraattoreiden tutkimuskohteita ovat autiotalot, hylätyt tehtaat, myllyt jne. Urban exploraatiota ei kuitenkaan tule sekoittaa vandalismiin, (luvattomaan) graffitin maalaukseen tai muuhun rakennusten ja paikkojen demolisointiin. Urban exploraatiossa paikkoja ainoastaan tutkitaan ja katsellaan. Alan harrastajien motto onkin:

”Ota vain valokuvia, jätä vain jalanjälkiä”.


Miksi urban exploration?

Jostain syystä, ehkä jo pienestä pitäen kaikenlaiset tyhjillään olevat ja hylätyt rakennukset ja paikat ovat herättäneet meikäläisessä somaa uteliaisuuden kutinaa. Kun kävelee hylätyn talon pihaan, jossa kasvaa metrinen heinä, kiviportaat ovat sammaloituneet ja pihakeinua saa etsiä rämettyneen puutarhan seasta, herää lukuisia kysymyksiä. Keitä täällä on asunut? Millaisia ihmisiä he olivat? Ovatko he edelleen elossa? Milloin talo jäi autioksi? Ja ennen kaikkea, se suurin kysymys: miksi tämä paikka on hylätty?

Kaikki hylätyt tai muuten vaan tyhjilleen tai käyttämättömäksi jääneet paikat herättävät kysymyksiä, mutta eniten juuri nuo asuintalot. Autiona rapistuva tönö on jotenkin surullinen ilmestys, henkii aikaa, joka ei enää koskaan palaa. Mutta omalla tavallaan siinä on myös jotain kaunista, ainakin melankolisen kaunista.

Urban explorationin tunnelmaan sopii täydellisesti ote Kolmas Nainen -yhtyeen ”Paskanhajua”-biisistä, jonka nyt tähän vastoin tekijänoikeuslakisäädöksiä liitän:

”Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua
on tupa kylmillään
ja tyhjä navetta
ennen raitin varrella
oli sata savua
karjaa lapsia ja lampaita

Ja seuraintalolla
kun häitä tanssittiin
notkui lattia jalkain alla jenkan tahdissa
nyt on piha ruohottunut
vuoto katossa
ja rikki kivitetty joka ainoo ikkuna”

– Pauli Hanhiniemi 1992 –

.