Tänään (julkaisuhetkellä oikeasti eilen..) tuli vietettyä muikea ruosteinen lauantai urban exploration -henkisen maakuntamatkailun parissa. Suuntasin rouva ruosteisen kanssa länteen, en sano mistä enkä mihin… Syystä että;
paikat jota kuvasimme ovat (suurimmalta osin) ns. koskemattomia ja suuren yleisön tietämättömissä. Ja lisäksi viimeisessä kohteessa kävi niin että tuli hieman ”konfliktia”. Ei mitään dramaattista, mutta pientä sanomista kuitenkin. Siitä myöhempänä tässä stoorissa…

Ruosteinen blogi - hylätty mylly

Ensimmäinen näky - jylhä fiilis. Oikeasti paikkaan tultiin tuolta vastapäisestaä suunnasta, mutta...

Aluksi, sää lupasi huonoa; kotipuolessa satoi vettä, ja matkan varrella ensin kirkastui – ja sitten äkkiarvaamatta alkoi tulla lunta! No, talvi ei yllättänytkään tätä autoilijaa ja loppujen lopuksi saimmekin nauttia enimmäkseen todella  kauniista ja kuulaasta syyspäivän auringosta. Kerrankin näin! Allekirjoittaneella on nimittäin näiden kuvaussäiden suhteen ollut useimmiten käytössä ns. ”harmaa kortti”.

.

Tunnelmakuvia hylätystä myllystä:

Ruosteinen blogi - hylätty mylly, ikkuna

Ikkunasta on näköala koskeen

Ruosteinen blogi - hylätty mylly, volttimittari

Volttimittarissa on vieläkin 50 % - pitäisikö huolestua..?

Ruosteinen blogi - hylätty mylly, yleisnäkymää

Mylly on joskus ollut epäilemättä hieno ilmestys

.

.

.

.

.

.

.

.

Kunhan saavuimme hoodeille, ensimmäinen kohde olikin suhteellisen hieno helmi. Syrjäinen sijainti on antanut paikalle mahdollisuuden rapistua omassa rauhassaan, kaikki on patinoitunut luonnon määräämillä ehdoilla. Minkäänlaista ihmisen edesauttamaa hajoamista – a.k.a. vandalismia – ei ole nähtävissä. Tai jos on niin tämä ruosteinen silmä ei sitä havainnut.

Mylly on vanhan liiton ja perinteen mylly, siitä on kehityksen kelkka luisunut ohi ajat sitten. Viimeinen vuoro on jauhettu joskus 70-luvulla.  Myllyn vierellä kulkee pieni puro, joka tällä kohdalla kohisee pienenä koskena. Syynä on vanha, usean metrin putouksen tuottava pato. Padon kupeessa on vanhan sahan palaneet lankut ja rauniot.

Ruosteinen blogi - hylätty mylly ja romahtanut-talo

Myllyä vastapäätä oleva "talo" on aika heikossa hapessa

Myllyä vastapäätä tien toisella puolella on vanha mielenkiintoisen oloinen ”talo”. Tämä muinainen luomus on heikolla menestyksellä haastanut maan vetovoiman kädenvääntöön.

Ruosteinen blogi - turkoosin oven autiotalo

Turkoosin oven autiotalo

Äskeiseltä myllyltä jatkoimme matkaa ja jonkin epämääräisen matkan – en kerro millaisen 😀 – päässä löytyi kokonainen pieni alue, jossa on kaikenlaista mielenkiintoista. Muun muassa tämä turkoosin oven autiotalo. Paikka joka on selkeästi hylätty, ovet ja ikkunat auki mutta jota omistaja jollain omituisella tavalla silti varjelee…

Ruosteinen blogi - kuvaaja & rouva

Kuvaaja & rouva "lähikuvassa"

Ruosteinen blogi - hylätty talo, O.Y. Alkoholiliike A.B.

O.Y. Alkoholiliike A.B.

Ruosteinen blogi - hylätty saha, sahakoneistoa

Hylätyn sahan koneistoa

Ruosteinen blogi - hylätty saha, ruosteiset pultit

Ruosteisten pulttien shakkia

Ruosteinen blogi - hylätyn sahan trukki

Trukin vinkkarit eivät ole rutussa 😀

Konflikti

Tämän kuvan ottamisen jälkeen tuli eteen tilanne, johon en ole aikaisemmin lyhyen urban exploration -urani aikana joutunut: selittelemään yllättäen paikalla olemistani ja tarkoitusperiäni.

Olin asettelemassa kamerajalustaa uuteen kohteeseen kun ylemmästä kerroksesta ilmestyi muutama ”air softaaja” ja alkoi ystävällisesi – ihan oikeasti ystävällisesti – kysellä, että missä tarkoituksissa liikumme paikassa. Seuraavassa vuoropuhelu suurin piirtein kuten se meni:

– Päivää. Milläs tarkoituksella olette liikkeellä?
– Ei millään, otamme vain valokuvia.
– Onko teillä lupa olla täällä?
– Öö, ei. En ajatellut että siihen tarvitsisi jotain lupaa…
– Siihen olisi varmaan tarvinnut luvan etukäteen.
– Niin varmaan joo. Ei tullut mieleen. Kuka tän paikan sit omistaa?

– ***** ******
– Aha. No, en tiennyt.

– Saako kysyä, että mihin tarkoituksiin kuvaatte?

– Joo, saa kysyä. Ei mihinkään tarkoituksiin. Ihan vain omaksi iloksi.

– Teidän pitää varmaan lähteä, että me päästään pelaamaan.
– Joo, totta kai lähdetään. Ja pahoittelut, ei ollut tarkoitus tunkeilla.

Ja toki me lähdimme…

Että näin. Tiedän ja ymmärrän toki, että kaikilla paikoilla – hylätyilläkin – on omistajansa. Mutta jos paikka näyttää siltä, että omistajaa ei ole vähimmissäkään määrin (viimeiseen muutamaan kymmeneen vuoteen!) kiinnostanut paikan ylläpito tai edes sen olemassa olo, olen ajatellut, että sisäänmarssi – jos se on mahdollista suoraan kävelemällä, ilman väkivaltaa siis – ja valokuvaaminen ei ole mikään kovin kummoinen rikos. Tässäkään paikassa ei ole aitoja, ovet ovat avoinna ja muutenkin alue on huolimattoman jättömään ja -kiinteistön oloista… Mutta ilmeisesti tuli tallattua jonkun (ex?) patruunan varpaille. Sellaisen, joka haluaa pitää lahonneen, puoliksi romahtaneen ja ränsistyneen paikkansa järkkymättä jonkinlaisessa hallinnollisessa hohdossaan…

Mainittakoon, että alueella on ko. sahan lisäksi muutamia erittäin hienoja (entisaikojen) taloja ja huviloita, joiden nykyinen puoliksi romahtanut ja lahonnut kunto ei tee minkäänlaista kunniaa äskeiselle valokuvaajavieraiden häätämiselle. Ymmärrän jos mylly tai saha jää ajasta jälkeen ja paikka tulee siksi hylätyksi. Mutta jos mitä kaunein kartano tai pitsihuvila kokee saman hylkäämisen kohtalon – sitä en ymmärrä.

.

Tässä päivän kuvausreissun päällimmäiset tunnelmat. Näistä paikoista tulossa perinteiseen tyyliin myös omat galleriansa.

.

.

.