Arabia Verla (Werla) -seinalautanen

Ruosteinen on tietenkin paitsi ruosteisten ruukkien ja muiden vastaavien hienouksien ystävä, myös mitä suurin antiikin ja designin ystävä! Ruosteisen kokoelmiin on löytänyt tiensä myös Arabian Verlan tehtaan ja tehdasmuseon teemalla julkaistu seinälautanen. Julkaisuvuosi ei ole tiedossa, mutta kyseinen Arabian tehtaanleima on julkaistu 1982 ja Ruosteisen antiikkiasiantuntija arvioi julkaisuajankohdaksi 80-90-luvun taitteen. Myöskään kuvittajan signeerausta ei jostain syystä lautaseen ole laitettu.

Verlan ruukkialue – pahvitehdas ja puuhiomo – syntyi 1870-luvulla Pohjois-Kymenlaaksoon, Verla-nimiseen kylään. Ennen Verla kuului osittain Valkealaan ja osittain Jaalaan, mutta vuoden 2009 kuntaliitoksen myötä Verla on Jaalan ja Valkealan tavoin kuulunut Kouvolaan. Tehtaan alkuperäinen nimi on A.B. Werla Träsliperi och Pappfabrik, siksi tehtaan logossakin komeilee Verlan normaalista kirjoitusasusta poiketen W-kirjain. Pohjois-Kymenlaaksosta alkoi muodostua todellinen metsäteollisuuden keidas kun samoihin aikoihin, vuonna 1872 Kuusankoskelle perustettiin Kymin Paperitehdas, nykyinen UPM. (matkan varrella yhtiö on tunnettu myös mm. nimillä Kymi-Yhtiö, Kymi-Kymmene, Kymmene Oy, Kymi-Strömberg…). Seudun merkittävän metsäteollisuuskeskittymän täydensi niinikään 1872 perustettu Ingerois Träsliperi (myöhemmin Tampella, Enso-Gutzeit, Stora-Enso) sekä vuonna 1892 perustettu Myllykoski

Verlan erinomaisesti säilynyt ruukkialue on myös Unescon maailmanperintökohde, jollaiseksi se kruunattiin 1996. Verla oli koko aktiivisen aikansa pieni ja piskuinen ruukki, joka kuitenkin tunnettiin laadukkaasta, käsityöleimaisesta tuoteosaamisesta ja laadusta.

Teollisuuden kehitys, lakkautukset ja tehtaiden sulkemiset eivät ole vain tämän ajan ilmiö. Verla oli myös ”edelläkävijä” tehtaanlakkauttamisessa, kehityksen ja markkinatalouden jalkoihin jäämisessä. 2000-luvulla Suomea kohdannut valtaisa, etenkin metsäteollisuuden alasajo ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Verla sai ”kunnian” kokea koneiden totaalisen pysäyttämisen jo 1960-luvulla; tehdas suljettiin kesällä 1964. Viimeinen lähtijä sammutti valot ja tehdas oli historiaa.
Tehdas suljettiin, mutta käytännössä paikka jäi täysin oman onnensa nojaan. Koneet, työkalut ja tarpeisto tasan niille sijoilleen mihin viimeisen vuoron päätyttyä sattuivat jäämään. Aivan kuin työntekijät olisivat poistuneet vain kahvitauolle – mutta silti, kaikki oli ohi. Tässä kohtaa tuleekin tarinan herkullinen yksityiskohta: tehdas ikäänkuin hylättiin samantien, totaalisesti. Jopa niin että ovet ja ikkunat jäivät kirjaimellisesti auki. Tästä huolimatta tehdas sai olla omassa rauhassaan, kuin sanattomasta sopimuksesta syntynyt muistomerkki, jonka koskemattomuutta kaikki kunnioittivat. Kaikenlainen vandalismi loisti poissaolollaan. Syrjäinen sijainti tosin auttoi koskemattomana pysymistä, mutta silti – koskemattomuuden kunnioitus oli hämmästyttävää.

Tehtaan arvo kuitenkin tiedostettiin ja se sai uuden elämän upeana museona, joka avattiin vuonna 1972, 8 vuotta tehtaan sulkemisen jälkeen. Jopa siinä määrin, että se aivan oikeutetusti listattiin Unescon maailmanperintökohteeksi.

Lautasen kuvituksena on osa romanttistyylistä pahvitehdasta.
Arabia-seinalautanen, Verla (Werla) ruukkialue ja tehdasmuseo

Kääntöpuolella Verlan tehtaan kuvaus ja asiaankuuluvat logot ja tehtaanleimat. Alla teksti kokonaisuudessan.

.


Verla-lautasen kääntöpuolen teksti:

Verlan ruukkikylä Pohjois-Kymenlaaksossa on ainutlaatuinen nähtävyys. Viime vuosisadan lopulta peräisin oleva romanttistyylinen pahvitehdas, patruunan pytinki ja maalauksellinen ruukkikylä ovat sulautuneet ehjäksi kokonaisuudeksi. Pahvitehdas vihittiin tehdasmuseoksi v. 1972 Kymi-Yhtiön 100-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä. Museosta on tehty tämä kaunis muistolautanen, jonka valmistusmäärä on 2000 kpl.

.

.